#Finnish
Quotes about finnish
Finnish, a term that resonates with the rich cultural tapestry of Finland, represents more than just a language or nationality; it embodies a unique way of life and a profound connection to nature, resilience, and innovation. Rooted in a land of vast forests, serene lakes, and the mesmerizing Northern Lights, the Finnish spirit is often associated with concepts like "sisu"—a word that captures the essence of determination, courage, and grit. This intrinsic strength and perseverance are what draw people to explore quotes about Finnish culture and ethos. These quotes often reflect a deep appreciation for simplicity, tranquility, and the beauty of the natural world, offering insights into a lifestyle that values balance and harmony. In a fast-paced world, the Finnish perspective provides a refreshing reminder of the importance of inner strength and the quiet power of resilience. Whether it's the allure of the minimalist design, the warmth of a sauna, or the joy of a summer cottage by the lake, Finnish quotes inspire a sense of peace and a connection to something timeless and enduring.
Swedes, we are not - Russians, we do not want to become ... so let us be Finnish.
Hän oli sonnustautunut kiireestä kantapäähän soopelinmustaan haarniskaan ja seistessään saliin johtavan oven kynnyksellä hän näytti tuomion enkeliltä. Kaikki hänessä oli järkkymättömän mustaa alkaen kypärän sulkatöyhtöstä, joka heilahteli pienimmästäkin liikahduksesta, aina aseisiin saakka, jotka olivat erehtymättömästi sota-aseita eivätkä niitä koristeita, joita ritarit tavallisesti käyttivät juhlissa.
Laiva on lastattu kuullameri on lastattu laivoillamaa on lastattu merelläja keulaan kiinnitetty.Kuu laskee unien metsätkuu valaa rantojen vuoretkuu peittää ajan kasvotja kimaltaa niillä.
Tein valintani kyllä -lähtekäämme matkaan!Kuultavan kultaisenakesäyö sarastaakotilaakson yllä.Joki kiskookiiltäen kuin teräs päin ulappaa.Sinä, joka itse olet lauluja jolla on laulun mahti,ota oman itsesi tahti!Sainko sinut vihdoinsatuuni vangiksivai pakenetkojälleen luotani?Sinä, joka itse olet laulu!Kas, tässä käteni!Pitkin jokea, joka huuhtookotirantaa,käy tieni päin ulappaaja päin merta -merten taa.Jos tiedän että seuraat,on minullekin maailmassavielä aamunmaa.
Tyhjän paperin painokirjoitusharteilla.Sanojen hampaatmurenivat säryksi.Kun kävelet, kynsipainuu syvälle lihaan.Kaikesta mitä olet sanonutkasvaa torni.Sen alta näetvain oman rohinasimustaa valkoisella.
puolet väkisin puolet tyhmyyttänipuolet siksikun ei kukaan muuja loppu vahingossa.
Kaikki nyt kuvittelevatolevansa ainutlaatuisiamutta minä olenkin poikkeus!Synnyin jalat maassatähän yhteiseen veneeseenjota tuulen karikko keikuttaa
Anteeksi, luin merta:tulin paremmalle mielellekuin tyhjä taulu, langanpätkätyhjässä takissajota päälleni sovittelenmutta veri vain kiertääkuin maata kuujota ryntäsin katsomaanja aurinko on päivänpitempi varjo.
Keväälle joka vanhentaa väsyneetja merelle joka muistaa kaikenkatseelle joka yhä hyväksyyja lapsen silmien sirkkelillejoka kiljuen viipaloi aikuisettekosyytIlolle joka kantaa askeltakun ankarin on vasta edessätai pakolle joka niskaan hönkiija hulluudelle joka vaakaa heiluttaakun ruuvi ratisee ja irtoaaNiille jotka eivät suostu hyppimäänyhtä jalkaa ruudusta ruutuun- siis tiiliseinille ja paukapäilleja tosilumelle unten pakastimessaja Kaivopuiston tai Moherinkalliollemissä talvien odotus täyttyy
Keltainen lehdistö tyrkyttääsyksyn sanomaa.Parvekkeella linnunraatojoulua odottaa.Käärin sen pieneen pakettiinja matkaan lennätän.Taas on meitä törmänneitäyksi vähemmän.