#Suomi
Quotes about suomi
Suomi, the Finnish word for Finland, evokes a sense of wonder and intrigue, drawing people into a world where nature and culture harmoniously coexist. This tag represents the essence of Finland, a country renowned for its breathtaking landscapes, rich traditions, and the unique spirit of its people. Quotes about Suomi often capture the serene beauty of its vast forests, the tranquility of its thousands of lakes, and the resilience of its inhabitants who thrive in the face of long, dark winters. People are drawn to these quotes because they encapsulate the profound connection between the Finnish people and their environment, as well as the values of simplicity, perseverance, and contentment that define Finnish life. Whether it's the quiet strength found in the concept of "sisu" or the joy of a summer day in the land of the midnight sun, quotes about Suomi resonate with those seeking inspiration from a culture that values balance, community, and a deep appreciation for the natural world. Through these words, readers can explore the heart of Finland and find motivation in its timeless wisdom and enduring beauty.
Minulle 2010-luvun suomalainen maisema on välitila, jossa varikot, voimalinjat, huoltoasemien raadot ja lähiöiden takaa avautuvat ratapihat sekoittuvat niittyihin, punamultavärjättyihin liitereihin ja metsiin. Paikallissijat muuttuvat sijoilleen jääneeksi irtaimistoksi, purkutoimenpiteiden ja elämänmittaisten urakoiden jälkeisiksi, joista arktisen ilmaston hyväilyssä tulee hitaasti arkeologiaa.
Paasikivi oli pyrkinyt selkiinnyttämään ulko- ja sisäpolitiikan välistä rajaa - vasta Kekkosen aikana siitä tuli veteen piirretty viiva.
Kun Suomen ja Neuvostoliiton suhteissa esiintyi ongelmia, presidentti Kekkonen lähti tapaamaan naapurimaan johtajia selvittääkseen asiat suoraan heidän kanssaan. Silloin kun asiat olivat kunnossa, presidentti Kekkonen matkusti tapaamaan neuvostojohtajia estääkseen ongelmia syntymästä.
Moni ruotsalainen poliitikko, joka on tottunut kansankodin järjestyneisiin oloihin ja siivoon politikointiin, pitää Suomea arvoituksellisena maana, jonka sisäpolitiikka on julmaa peliä ja ulkopolitiikka bysanttilaista juonittelua.
Katselin mietteissäni Tampereen valoja. Minulle se on ollut ystävällinen kaupunki, kolme näytelmääni on esitetty siellä, tai oikeastaan neljäkin, jos otetaan huomioon Kemin teatterin vierailu Lampaansyöjillä teatterikesässä.
Oulu on minulle vain kauppahalli, siikoja ja Oulun sedän lämmin muisto. Muuten tavanomainen kaupunki.
Voiko ihminen mistään nauttia niin paljon kuin Haaparantaan menosta elokuun lopulla. Se on leppoisuuden huippu, se on täyttymyksen kulminaatiopiste, se on kerrassa mukavaa. Sitä vain lähdetään tallustelemaan Suomen rannasta ohi tullirakennuksen. Suomalaiselle tullimiehelle korkeintaan huikataan, että taas ollaan marihuanalastissa menossa Ruotsin luppasilmiä rauhoittamaan. Terve.
He lähtivät hitaasti läpsimään Tornion katuja. Tämä kaupunki ei ole suuren suuri. Ruotsalaisia autoja tuli ja meni pitkin pääväylää. Lihatavara oli huudossa. Kinkkua ja potkaa raahattiin Torniojoen yli niska jäkässä.
Rubiini muuttui kuin meri. Väliin se oli vain vaalea, sitten siihen valahti ruusunväriä aivan kuin lumihuipulle auringon noustessa - ja äkkiä sen sisimmästä kohosi tummanpunaisia liekkejä. Se saattoi muuttua aivan kuin mustaksi tulppaaniksi, jonka heteinä hehkuivat pienet säkenet.